Tiistai 19.7.05 ja rv 4+4

Huh. Meneepä tässä taas päivät ihan huomaamatta!!  Vaikka raskaus on mielessä melkein koko ajan, sen unohtaa silti. Kumma juttu.

Sunnuntaina kerroin siskolle raskaudesta. Piti lähteä maaliskuussa siskon perheen kanssa lomareissuun pohjoiseen. Kerroin että taitaa tulla meidän osalta peruutus....Siinä loksahti leuat siskolta auki kun kuuli syyn. Hyvä homma kuulemma!! =)

Tänään sitten oli mun vanhempien vuoro. Oltiin pikkumiehen kanssa mun vanhemmilla. Isäni siinä juotti tuttipullosta poitsulle maitoa ja minä elbailin sohvalla. Äitini siinä kyseli että eikös olla nyt tulevana weekendinä menossa sinne mun kaverin synttärikemuille? Jooooo....kai.....No äiti siinä tivamaan että no mitä, kun poitsullekin on jo hoito siskoltani varattuna. Olin hetken aikaa hiljaa ja sanoin että ei oikeen huvita kun pitää olla siellä kuivin suin. No eipä äiti ymmärtänyt, ehdotteli että no jäätte yöksi!! :0) Hetken päästä  äiti kyseli että miks pitäs olla kuvin suin ja minä siihen että empäs ole kuullut että raskaana oleva sais kamalasti juopotella...."Oletko sä raskaana?!" oli äidin kysymys- Joo, olen. Kannustavia kommentteja ja onnitteluja sieltä tuli. Vähän kuulemma äiti oli jo muutama päivä sitten asiaa mielessään pohtinut että koskahan meille lisää lapsia tulee.....Äiti sitten loppuviimein ymmärsi hyvin miks viikonlopun bileet saattaa meiltä jäädä väliin.

Kumma kun ei raskausoireita juurikaan ole. Se karmiva väsykin on melkein pois. Hiukan masua nippailee vasemmalta (muistaakseni edellisessä raskaudessa oli ihan sama). Vainoharhainen mieli keksii taas  vaikka mitä...Muttei auta itkut markkinoilla. Nyt on vaan oltava ja elettävä siinä uskossa että raskaana ollaan. Ehkäpä ne oireetkin tulee jos on tullakseen.

Nyt tutimaan.