Maanantai 1.8.2005 ja rv 6+3

Nyt se päivä sitten koitti. Se kauan kauhulla odotettu. Iskämies lähti sinne toiselle puolelle maailmaa työreissuun- kuukaudeksi!! Huomennahan se vasta siellä ihan virallisesti on kaikkien lentojen jälkeen. Kai tämä ikävä sit helpottaa kun saadaan iskämies nettiyhteyden päähän. Eniten surettaa Miron takia. Tuo pieni iskä- eani kun ei taida ymmärtää minne iskä yhtäkkiä on mennyt..?! Noo, kuukausi on toisaalta lyhyt aika. Ja nyt kun se on sinne lähtenyt, jokainen päivä on lähempänä iskän kotiin tuloa!!

Raskausrintamalla: pahoinvointia piisaa ja väsymystä riittää!! Uskomatonta miten sitä huonoa oloa voikin riittää ihan koko päiväksi asti!! Tähän asti helpotusta on tuonut mm. mustaherukkamehu (kylmä!!), jäävesi ja ranskikset!! Nukkua pitää päikkärit joka päivä, muuten ei jaksa. Ja tuo pieni mies kun ei anna hetkenkään rauhaa niin tämä mamma on aika kuittia kamaa...Onneksi tuo pienimies on nyt oppinut kääntämään taaperokärryään niin ettei matka lopu aina seinään!! Jee!!

kovasti sitä yrittää keksiä kaikkea ohjelmaa nyt tuleviksi viikoiksi. Ja onhan sitä. Huomenna on hieroja, treffaan kaveria, ke:na pitäis treffailla kavereita, viikon päästä on eka neuvola!!! Alkuraskauden ultraankin yritin aikaa. En saanut. Siispä se jää väliin, kuten jäi viimeksikin. Sinne np- ultraan siis ekaan ultraan. Ja siellä vasta nähdään onko masussa elämää...(tästä pahoinvoinnista päätelleen luulisi olevan..)

Mutta nyt hommiin....

Tiistai 19.7.05 ja rv 4+4

Huh. Meneepä tässä taas päivät ihan huomaamatta!!  Vaikka raskaus on mielessä melkein koko ajan, sen unohtaa silti. Kumma juttu.

Sunnuntaina kerroin siskolle raskaudesta. Piti lähteä maaliskuussa siskon perheen kanssa lomareissuun pohjoiseen. Kerroin että taitaa tulla meidän osalta peruutus....Siinä loksahti leuat siskolta auki kun kuuli syyn. Hyvä homma kuulemma!! =)

Tänään sitten oli mun vanhempien vuoro. Oltiin pikkumiehen kanssa mun vanhemmilla. Isäni siinä juotti tuttipullosta poitsulle maitoa ja minä elbailin sohvalla. Äitini siinä kyseli että eikös olla nyt tulevana weekendinä menossa sinne mun kaverin synttärikemuille? Jooooo....kai.....No äiti siinä tivamaan että no mitä, kun poitsullekin on jo hoito siskoltani varattuna. Olin hetken aikaa hiljaa ja sanoin että ei oikeen huvita kun pitää olla siellä kuivin suin. No eipä äiti ymmärtänyt, ehdotteli että no jäätte yöksi!! :0) Hetken päästä  äiti kyseli että miks pitäs olla kuvin suin ja minä siihen että empäs ole kuullut että raskaana oleva sais kamalasti juopotella...."Oletko sä raskaana?!" oli äidin kysymys- Joo, olen. Kannustavia kommentteja ja onnitteluja sieltä tuli. Vähän kuulemma äiti oli jo muutama päivä sitten asiaa mielessään pohtinut että koskahan meille lisää lapsia tulee.....Äiti sitten loppuviimein ymmärsi hyvin miks viikonlopun bileet saattaa meiltä jäädä väliin.

Kumma kun ei raskausoireita juurikaan ole. Se karmiva väsykin on melkein pois. Hiukan masua nippailee vasemmalta (muistaakseni edellisessä raskaudessa oli ihan sama). Vainoharhainen mieli keksii taas  vaikka mitä...Muttei auta itkut markkinoilla. Nyt on vaan oltava ja elettävä siinä uskossa että raskaana ollaan. Ehkäpä ne oireetkin tulee jos on tullakseen.

Nyt tutimaan.

Lauantai ja rv 4+1 :o)

Maaritille moooi!! Kiva kun poikkesit!! =)

Niin ne Englannin vieraat oli ja meni. Oli kyllä mukavaa!! Ja englannin kielikin löytyi jostain aivolokeristosta pölyn seasta! Eli hyvin pärjättiin, ymmärrettiin ja tultiin ymmärretyiksi. Oikeastaan vieraan kielen käyttäminen oli ihan kivaa- vaihteeksi! Ja ens viikonloppuna saadaan sukulaisia Ruotsin maalta eli kielikylvyt jatkuu....Tosin nyt meille ei majotu ketään. Onneks, koska ruotsin kieli ei oo ainakaan englantia vahvempi meikäläisellä....

Miro pieni oppi tänään nousemaan ihan itse taaperokärrynsä kahvaan kiinni ja nyt se mennä huristelee kärryllään ihan itsekseen pitkin kämppää!! Hiukan kääntymisissä pitää auttaa, se ei oikein vielä suju. On niin ihana katsella kun pieni vaippapeppu menee taapertaa kärrynsä kanssa keskittynyt ilme kasvoillaan ja kun osutaan kohdille, käsi nousee suorana ylös:Mooooi!!! Heiluttamisen Miro oppi myös tässä viimepäivinä. vielä toisinaan heiluu molemmat kätöset, toisinaan vaan toinen.

Ja raskausrintamalla seurasi tänään testi. Kun nyt kerran on menkat ihan virallisestikin myöhässä, päätin vielä testata. Ja sieltä se tuli, viiva toisen viereen, nyt jo kauniin tumman punaisena. Ensimmäistä kertaa tuli tänään semmonen Iiiiiiikkkk!! Ihanaaa!! Mä oon raskaana ja meille oikeesti tulee vauva!!!- fiilis. Ehkäpä tämä tästä....Väsymys on ja pysyy ja muutenkin olo on aika kuitti. Etova olo aaltoilee ihan lievästi, ei paha. Toivottavasti ei tuukaan....Kaipa sitä kohta voisi soitella neuvolaan. Ehkä ens viikolla, ehkä vasta seuraavalla...

Miehen reissu lähestyy. Kaksi viikkoa ja sitten se lähtee. Olen suunnannut jo ajatukset siihen kun se tulee takas. Suurin huolenaiheeni ehkä on että mitä jos..tai siis mitä kun Miro vierastaa varmaan iskää kun iskä pitkän tauon jälkeen tulee kotiin...Kyllä me muuten täällä pärjätään, onhan meillä hyvät tukijoukot. Ja tämä raskaus tulee paljastettua ainakin mun vanhemmille & siskolle melko pian että voin ihan luvallisesti pyydellä ja saada apuja sen yksinhuoltajakuukauden ajalle. Luulisin että apu on tarpeen.....

Taidampas lähteä kurkkimaan mitä tuo lapsonen tuolla olohuoneessa puuhaa. Moi!!

Kun suuria mullistuksia tapahtuu, ei sitä osaa olla niitä ylös laittamatta. Niimpä päätin taas aloittaa. Tilanteesta että olen raskaana!! Kummallinen väsymys on ollut vieraana jo melkein viikon ajan ja se jos mikä on vierasta meikäläiselle!! Samoin ihmetytti entisestään tarkentunut nenä sekä hiukkasen aaltoileva etova olo. Ja kun oli kulunut kp 27/ n.30, tein testin. Ensin ei mitään. Hetken päästä ehkä jotakin...ja lopulta kaksi viivaa!! Toinen haalea mutta aivan selkeä viiva!! Hetken aikaa pääni sisässä vilisi tuuhannen ajatusta sikinsokin: mitä? raskaana- minäkö?? taasko??? miten me selvitään???? Eli niitä klassisia. Ja jos sanotaan että toinen plussaus menee siinä sivussa lähes olan kohautuksella niin ei täälllä. Kädet tärisi samalla lailla kuin esikoisen plussasta ja pulssi hakkasi sataa!! Ihanaa. Niin ihanaa!!!! Sormet ja varpaat ristissä toivotaan että meille tulee vauva maaliskuussa 2006!! Miehen kommentti oli Täh?? Kun kerroin että nyt on löytynyt syy mun väsymykseen- raskaus. Koko ilta meni silläkin asiaa sulatellessa mutta on ihanan innostunut ollut nyt nämä parisen päivää kun asiasta on tiedetty. Meidän pienestä pojasta tulee isoveli kun ikää on nipa nappa 1v 7kk. Voi äidin vauvaa!

Mitäpä muuta. Me saadaan tänään vieraita Englannista. Tuttavaperhe tulee kyläilemään. Heistä majoittuu kaksi meille. Kumpikaan ei puhu suomea. Great. Ja mulla kun on todistettavasti jumalattoman huono kielipää ja yo- todistuksessakin enkusta A. Noo, sönkätään jotakin sitten.

Kohtapa lähden viemaan tuota poikasta hoitoon jotta saan siivottua. Ei tuoon täystuhon kanssa saa mitään tehtyä kunnolla. Ja siivottva on, eihän vieraita tänne sikolättiin voi muuten päästää.